torstai 17. marraskuuta 2016

Karsinakapina: pihattoon jonossa mars!

Jos minulta kysytään, pihatto on poikkeustapauksia lukuunottamatta aina parempi vaihtoehto kuin karsina — tarkoittaen tietenkin hyvää, puhdasta ja kuivaa pihattoa. Joillakin on ikävä kyllä vieläkin kuva että pihatto on tarha johon on ympätty jonkinsortin seinällinen katos, sillä hyvä pihatto vaatii paljon enemmän. Tärkein asia on se että sitä muistetaan putsata päivittäin aivan kuten karsinaakin, vähintään makuuhallia ainakin. Pihatto ei ole vähätöisempi ja helpompi kuin karsina: vaikka päivittäistä ulos-sisään-raahaamista ei ole, pitää joitakin hevosia rotuominaisuuksien tai klippauksen vuoksi huonoilla keleillä loimittaa ja siivottava on levinnyt paljon laajemmalle alueelle. Nimimerkillä syksy, sade, muta ja kottikärryt... Mmm-mm!

Pihatto on kuitenkin paljon luonnonmukaisempi ja terveellisempi tapa pitää hevosta kuin karsina. Hevosta ei ole luotu seisomaan paikallaan tuntikaupalla laatikossa, jossa kaiken lisäksi ei aina ole tarpeeksi hyvää ilmanvaihtoa vaikka ihminen kuinka yrittäisi. Villihevoset voivat liikkua päivän aikana jopa 40-60 km, joten kun miettii hevosta joka on puolet vuorokaudesta paikallaan karsinassa ja puolet pahimmillaan pienessä postimerkkitarhassa, siinä välissä käyden ehkä pari tuntia töissä päivän ainoana oikeana liikuntana... Miettikääpä mitä hevosen jaloille ja fysiikalle ylipäätänsä silloin tapahtuu? Mitä sen päässä tapahtuu?

Ei pihatossakaan hevonen saa kuljettua samoja kilometrejä kuin villinä, mutta joka tapauksessa paljon paremmin kuin sisätiloissa. Ulkona hevonen saa raitista ilmaa ja varsinkin puhkurihevoset siitä kiittävät. Kaikki voivat elää luonnollista laumaelämää ja luoda normaaleja sosiaalisia suhteita sekä leikkiä ja tutkia. Itse olen kääntynyt pihattomyönteiseksi huomattuani miten paljon se parantaa hevosen elämänlaatua ja mielentilaa; käsiteltävyyttä niin maasta kuin ratsainkin; käytöstä. Kuumat hevoset ovat rauhoittuneet, apaattiset hevoset piristyneet, laumassa käytöstavat ovat löytyneet niille pahimmillekin teinihörhöoreille: ylipäätänsä suurin osa patoutuneesta energiasta pääsee turvallisesti ulos pihalla, jolloin monesta hevosesta tulee helpompi ja tasaisempi käsitellä. Yhtäkään hevosta en ole tavannut jolle pihattoelämä tekisi huonoa!

Tämä pihatto on rakentumassa vanhaan latoon. Aita on todella hyvä, mutta
takana olevan seinän kaltaista ei voi pihattoon todellakaan jättää: tuollainen
pitää tuulta yhtä hyvin kuin kasa risuja... Oikotietä onneen ei ole, ja joskus on
kannattavampi rakentaa kokonaan uusi rakennus kuin yrittää hyödyntää vanhoja.
Kokemuksen rintaäänellä...

Mitä hyvä pihatto sisältää:


  • Kuivan, suojaisan makuuhallin jonne ei pääse tuuli sisään, mikä tahansa hökkeli ei siis kelpaa.  Parasta olisi mikäli hallissa olisi eteinen jonka kautta hevoset tulevat sisälle, mutta mikäli ei niin ovessa on oltava ainakin tuulensuojaverho ja hallin oltava sen mallinen että siinä on kohtia johon viima ei vahingossakaan pääse ovelta. Alusta on pidettävä päivittäin puhtaana ja riittoisana. Varsinkin lämmittävää lantapatterikerrosta rakentaessa on pidettävä huolta puhtaudesta, hyvin käymällä lämmittävä kerros ei rakennu sillä että laiskasti jätetään vain kakat keräämättä!
  • Kuivan kohdan myös ulkona. Suomen oloissa on hankala välttää sitä että pihatto ei mutaantuisi täysin, mutta olisi hyvä yrittää saada edes yhdestä nurkkauksesta kuiva, jottei hevosten pitäsi valita sisällä kuivassa olemisen ja ulkona metrisessä mutavellissä tarpomisen väliltä. Helpointa on tehdä pihatosta niin laaja asukasmäärään kohden, ettei se pääse kokonaan mutaantumaan. Mikäli tilat eivät sitä salli niin hiekalla ja rouheilla saa ihmeitä aikaan. Ja ottamalla lapion käteen ja lappamalla mutaa pois...
  • Paljon tilaa. Pihattoa ei saa buukata täyteen, jokaisella hevosella pitäisi olla reippaasti omaa tilaa — myös makuuhallissa! Mikäli asukkaille tulee erimielisyyksiä, pitää osapuolien pystyä ottamaan etäisyyttä toisiinsa.
  • Runsaasti heinää. Tällä en tarkoita että heinää pitäisi olla vapaasti 24/7 niin paljon kuin hevoset tahtovat, koska silloinhan ne vain passivoituvat heinäkasalle kerryttämään heinämahaa. Sen sijaan hevosille pitäisi tarjota useita kertoja päivässä heinää, niin että pupellettava jakaantuisi tasaisesti päivän ympäri, ja laittaa yöksi sen verran syötävää että varsinkin talvisin kaikki pystyvät pitämään itsensä lämpimänä syömällä. Koska ymmärrettävästi harvalla on aikaa juosta parin tunnin välein heittämässä heiniä, ovat kaikenlaiset heinäautomaatit ja pienisilmäiset verkot kullanarvoisia. Vaikka pihattohevonen tarvitseekin syötävää pysyäkseen varsinkin kurjilla keleillä lämpimänä, ei se ole silti tekosyy antaa sen paisua muodottomaksi.
Millaisia hevosia pihattoon voi sitten pistää? Kaikenlaisia. Monesti erehtyy ajattelemaan että vain karaistuneet ja hyvin kylmää sietävät rodut, kuten alkuperäisponit, suokit, issikat jne. pystyvät siellä elämään, mutta myös kylmälle herkemmät rodut voivat hyvin hoidettuina nauttia pihattoelämästä. Tunnen esimerkiksi erään nuoren arabin joka on melkein koko elämänsä elänyt pihatossa ongelmitta, ja itsekin pidän lämminveristä sujuvasti pihalla. Näitä vempuloita pitää vain loimittaa enemmän ja tarkemmin, ja suojaisa, viimaton paikka on entistäkin suuremmassa roolissa mikäli laumassa on lämmin- tai täysverisiä. Myöskin klipattua hevosta voi pihatossa pitää, kunhan silloinkin pitää huolen että hevosella on lämmin ja kuiva loimi myöskin kylmillä keleillä. Olen kirjoittanut loimituksesta ja hevosen lämpötilan tunnistamisesta jo aiemmin, tekstiin kannattaa perehtyä ihan vain jo silkasta uteliaisuudesta. :)

Maailma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen: joillekin harvoille hevosille pihatto ei sovi, ja nämä on aina mietittävä tapauskohtaisesti. Esimerkkinä salarakkautta saanut tamma, joka varsoo talvella (tämä on oikea vuosisadan rakkaustarina, josta minun on pakko kirjoittaa joskus myöhemmin pidemmin) ei voi olla pihatossa ainakaan kannon viimeisimpinä kuukausina. Olisi kamala tragedia mikäli pieni varsa syntyisi märkänä myttynä pakkaseen... Joten luonnollisesti tamma viettää loppuajan yöt karsinassa, jo paljon aiemmin laskettua aikaa siltä varalta että varsa tuleekin etuajassa. Saman talven aikana en pientä varsaa myöskään suosittele pihattoon pistämään, vaan antaa sen olla karsinaelossa siihen asti että sää alkaa oikeasti olemaan lämmin. Seuraavana syksynä varsa osaakin jo kasvattaa kunnon talvikarvaa ja on valmis pärjäämään pihatossa. Kokonaan toinen asia on "normaaliin" aikaan, maalis-elokuussa syntyneet pienokaiset, jotka voi jo saman vuoden syksyllä totuttaa pihattoon.

Melkein kaikki hevoset pärjäävät siis pihatossa: rotu, ikä ja käyttötarkoitus eivät sitä estä, kysyvät vain omistajan viitseliäisyyttä loimittaa ja hoitaa. Kannattaa tarttua pihattomahdollisuuteen mikäli omalle hevoselle se on, sillä turpakaverillesi se on 99% tapauksista paras vaihtoehto. Hevonen on luotu liikkumaan. :)


3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus joka on täyttä asiaa,voi kun tän tajuaisi moni muukin ja tärkeyden että hevoset saisi olla paljon ulkona!☺

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus joka on täyttä asiaa,voi kun tän tajuaisi moni muukin ja tärkeyden että hevoset saisi olla paljon ulkona!☺

    VastaaPoista

Kaikki viestit tarkastetaan ennen julkaisemista. Toisia parjaavia, mustamaalaavia tai muulla tavoin huonolla maulla kirjoitetut viestit eivät ymmärrettävästi pääse roskista pidemmälle — kirjoitathan kuten itsellesikin tahtoisit kirjoitettavan. :-)

Juna kulkee taas

Tästä jatkuu! Minun piti lopettaa bloggaaminen 2019, ja sen teinkin. Kävipä kuitenkin niin, että Instagramissa tuli vähän väliä toivetta (vi...