Blogissa esiintyy kirjava joukko erilaisia hevosia, mutta päätähtinä ovat tietenkin omat turpaveikkoni, eritoten aavikkoaarre Kara.
Kara
Kara on 11-v ahaltek-ruuna, väriltään musta. Hän on leikkisä, tarkka ja vaativa, mutta toisaalta myös oikea tanssimestari kun palaset osuvat kohdilleen.
Ostin Karan kolmivuotiaana. Haaveilen lapsesta saakka omistavani joskus pikimustan ahaltek-orin, joten tilaisuus oli liian hyvä — sitten söinkin kotosalla äidin tekemää ruokaa seuraavat neljä vuotta kun muuhun ei ollut varaa, mutta hei, oli taloudellisen ahdingon väärti!
Ruunautin Karan 2016, ja kadun sitä. Koin paineita siitä että pidin oria vaikkei ollut edes sille sopivaa tammaa, ja otin itseeni aina kun joku ehdotti ruunausta. Jälkikäteen ajateltuna olin hölmö miettiessäni muiden mielipiteitä, mutta turha itkeä kun jätski on jo maassa. Tai siis pallit roskiksessa.
Ruunauksen jälkeen Karasta tuli hieman arempi. Aiemmin sain olla pelko persiissä kyydissä, pisin yhteinen matkamme on itse asiassa Gut Isingiin 2014 AT-mestaruuksiin ja minä olin meistä se ketä pelotti esiintyä. Nykyisin Karaa pitää välillä rohkaista, mutta ei hän silti mikään jänishousu ole. Kompensoi hyvin siis omistajaansa.
Vaikka Kara ei olekaan ensimmäinen oma hevoseni, on hän silti se THE hevonen.
Damali
14-vuotias mustanvoikko ahaltek-tamma Damali on herkkäsieluinen herneprinsessa. Hän poimii tunnetilat ympäriltään valonnopeudella. Damali on kuitenkin mitä kiltein ja huomaavaisin, mielenkiintoisesti myös ehkä jopa Karaakin rohkeampi. Vaikka Damali ahdistuu tietyistä asioista helposti (paine päässä, eläinlääkäri, suljetut tilat), sitten taaskin hermoilevasta ihmisestä hän ottaa kopin. Kummallinen, mutta niin kultainen hevonen!
Damalin tapasin ensimmäisen kerran jo 2013 (?), kun hän tuli Suomeen. Heitin että kelpaisi miullekin tällainen tamma. No, 2018 sainkin kysymyksen että tahtoisinko hänet ostaa, ja tiedättehän mitä siinä kävi... Kaksi viikkoa aiemmin olin luopunut komeasta Paciano-oripojasta, ja totesin että en kyllä ota uutta hevosta ellei kukaan tarjoa ahaltek-tammaa. Mikä on todennäköisyys että niin sitten heti käy?!
Damalia olen ratsukouluttanut hiljalleen. Venäjällä hän oli vain näyttelyiden kiiltokuvahevosena (menestyksekkäästi!), ja 2019-2020 koulutuksen esti mystinen ontuminen, joka myös loppui yhtä salakähmäisesti kuin alkoikin. Nyt sujuvat akateemisen maailman perusasiat käynti-ravi-akselilla.
 |
| © Sonja A. |
Onni
18-vuotias lipizzanruuna Onni on uusin tuttavuus, joka muutti Haukkalevään lokakuussa 2020. Tämä kärpäskimo komistus on hyvin herrasmiesmäinen luonteeltaan, ystävällinen ja hivenen hidas. Äkillisiä asioita Onni säikkyy, mutta kierrokset tasaantuvat nopeasti takaisin mataliin lukemiinsa.
Meillä onkin nyt ollut projektina saada herra kiinnostumaan siitä mitä tekee, eikä vain robottimaisesti suorittamaan liikkeitä. Ns. urheilukouluratsastuksessa Onni on he A-tasolla, mutta akateemiseen maailmaan hän on vasta tutustumisvaiheessa. Työstämme paljon maasta ja vietämme paljon aikaa vain hengaillen: ennen kuin lähden kunnianhimoisemmin mitään harjoittelemaan — klassisuushan on hänellä verissä! — tahdon näyttää olevani muutakin kuin se kuka "pistää töihin". Tahdon olla Onnin kiva rapsuttelukaveri ja turva, niin että kiperissä tilanteissa, oli se sitten jännittävä pyöräilijä tai miten päin jalat nyt tässä vaihdossa menivätkään, ahdistumisen sijaan Onni kysyisikin minulta neuvoa.
Mielenkiinnolla odotan, miten meillä Onnin kanssa lähtee tanssikuviot luonnistumaan!
 |
| © Suvin.net |
Viksu
22-vuotias issikkaruuna Viksu kantaa tallin värigeenihirviön kruunua: miltä kuulostaa hopeanmustanpäistäriköntobiano?
Viksu on synnyinkotinsa mukaisesti tulta ja jäätä. Se on maailman kiltein ja niin lupsakka hoitaa että lapsille parempaa hoitosetää ei ole, mutta toisaalta ratsastaessa löytyy kyllä tappuraa vaikka muillekin jakaa. Kiltti Viksu on aina, mutta kun on kiva mennä kovaa...
Nykyisin Viksu joutuu väkisin painamaan jarrua, sillä etupolven nivelrikko laittoi hänet eläkkeelle syksyllä 2020. Maasta käsin teemme akateemisten oppien mukaan jumppaa, ja selässä voi käydä lyhyillä köpömaastoilla tai vähän koulua taivutella. Hän on aina ollut se minun hyvänmielen turvahevonen, jonka kanssa voi laukoa pellolla täydestä laukasta viinellisen nuolia tai hypätä vaikka tuliesteitä ilman pelkoa. Näitä yhteisiä muistoja vaalien pidän huolen, että rakkaan papparaisen eläkevuodet ovat niin rakkaudella täytetyt kuin ikinä voivat.
Viksu oli ensin ystäväni hevonen, jota ratsutin kerran viikkoon. Sitten se muuttikin tallilleni, ja kappas keppanaa, lopulta ostinkin karvakorvan itselleni. Ensi-issikkani oli juuri samana keväänä nukkunut pois, ja kyllähän sitä miehellä nyt ainakin yksi viikinkiratsu pitää olla!
Merlot
Merlot on 11-v amerikanminiruuna, ruunivoikko väriltään.
Isoluontoinen 80 cm hurlumhei kuvaa tätä kaveria parhaiten. Luonnetta piisaa, onneksi se on sillä ystävällisellä kantilla. Lapsia ja aloittelijoita Merlot osaa välillä vähän juksuttaa, mutta ei ikinä niin että ketään sattuisi.
Merlot saapui 2013 ylläpitoon silloisen issikkani kaveriksi, ja lopulta en voinut enää pikkutyypistä luopua. Varaa ei olisi ollut kun samana hetkenä toteutin ahaltek-unelmani Karan muodossa, mutta niin vain minä osamaksuilla tämän hurmurin itselleni lunastin. Merlotin suurin rooli on olla seuralainen, mutta kyllä hän kärryjäkin vetää ja maasta käsitellen heittää avot, sulut ja painonsiirrot. Äly ja leikkisyys on toimiva yhdistelmä.
Joskus kävimme myös ahkerasti näyttelyissä, mutta Posti hukkasi Merlotin passin omistajanvaihdoksen yhteydessä, eikä uusiopassilla ollut enää asiaa rotunäyttelyihin. Ehkä tähdet vain päättivät että on aika lopettaa huipulla: Merlot on nimittäin ansainnut enemmän pokaaleita ja ruusukkeita kuin yksikään toinen näyttelyhevoseni!
Tallista poistuneet hevoset
Nämä ystäväiset saattavat joissakin postauksissa näkyä, vaikkeivät enää tallissa asukaan.
 |
| isl-r Haddilla oli kunnia (ja raskas työ) olla ensihevoseni. Hän jätti tämän maailman 21-vuotiaana eläinlääkärin avustuksella suolen prolapsin vuoksi. |
 |
| sh-t Täplä pyörsi puheeni siitä, etten pidä suomenhevosista, varsinkaan tammoista. Hän tuli minulle koulutettavaksi, ja tänne jäi. Täplä nukkui pois vasta 18-vuotiaana ruokatorventukoksen väsyttämänä. |
 |
| sh-Tähkämö on ensimmäinen suokkikasvattini, Täplästä tietenkin. Tähkämö muutti keväällä 2020 uuteen kotiinsa. |
 |
| ox-o Paci lähti 2018 ja teki (vahingossa) tilaa Damalille. Nuori orhi olisi tarvinnut enemmän yhteistä aikaa kuin mitä pystyin tarjoamaan, ja vaikka sieluun sattuikin, päätin että hänen on parasta lähteä takaisin omistajalleen vaikka aluksi ylläpidon kautta ajattelinkin komistuksen itselleni ostavankin. Joskus täytyy tehdä ikäviä päätöksiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki viestit tarkastetaan ennen julkaisemista. Toisia parjaavia, mustamaalaavia tai muulla tavoin huonolla maulla kirjoitetut viestit eivät ymmärrettävästi pääse roskista pidemmälle — kirjoitathan kuten itsellesikin tahtoisit kirjoitettavan. :-)