Juna kulkee taas

Tästä jatkuu!

Minun piti lopettaa bloggaaminen 2019, ja sen teinkin. Kävipä kuitenkin niin, että Instagramissa tuli vähän väliä toivetta (video)bloggaamisen aloittamisesta. Aluksi viittasin vastauksena kinnasta, mutta hiljalleen ajatus lähti kypsymään: mitäpä minä tässä häviän? IG:n viestitila on kovin pieni, enkä informatiivisiin postauksiin saa mitenkään kaikkea tahtomaani tietonappulaa julki. Samapa se minne kirjoitan, ja blogiin varmasti voin vieläpä paljon vapautuneemmin tekstiä tuottaa, seuraajamäärä kun tuskin kohoaa Instagramin ohi. Ei sillä että sekään (onneksi) kovin suuri olisi. Pienet piirit ovat parhautta.

Uudelleenaloituksen myötä myös blogin sisältö muuttuu hippusen verran. Informatiivisia tekstejä lähdeluetteloineen aion jatkaa, mutta vähennän kieleni terävyyttä. Ihan pehmoksi en ala, mutta sen verran että jos jokin nostamani asia lukijaa  hieman pistää, se ei ole kivuliasta — ehkä enemmänkin tökkäisy. Tätä en näe huonona asiana lainkaan, sillä suurimmat edistysaskeleet hevosten parissa olen itse saanut juuri omatunnonpistosten kautta: ne eivät tunnu heti mukavilta, mutta piikityksen aikaansaama ajatusmylly kiittää olemassaolostaan myöhemmin kaiken kehittymisen kautta. Uskokaa kokemusasiantuntijan sanaa, henkinen nahkani on aivan arpeutunutta kaikista niistä "auts, miksi teen näin?"-oivalluksista.

Blogin kautta tahdon tutustuttaa lukijoita klassisiin arvoihin (pl. vaquero-kulttuuri ja sen mukana working equitation) sekä ennen kaikkea akateemiseen ratsastustaiteeseen. En ikinä tykkää laatikoida itseäni tiukkaan raamiin, mutta ajatukseni ovat pitkälti akateemisen maailman muovaamia. Tulen esittelemään siis ikään kuin vahingossakin klassisen kouluratsastuksen ja AAoR-arvomaailmaa. 

Aion myös purkaa vertaistukiajatuksena omien ratsastus- ja hevosongelmia. Pelosta, ahdistuksesta ja ärtymyksestä, jopa raivosta, puhuminen tuntuu yhä olevan tabu hevosmaailmassa, siinä missä miehet eivät saisi kahta ensimmäistä tuntea kait lainkaan. Minussa yhdistyy siis kaksi kiellettyä asiaa, wow! :D Turhan seikkaperäiseksi en ala, mutta yleisellä tasolla tahtoisin esitellä tapoja joilla hillitsen supervoimaani löytää jokaisesta tilanteesta ainakin kymmenen keinoa aiheuttaa katastrofi, joko konkreettinen tai sosiaalinen. Entä jos joku näkee että ratsastan huonosti? Tai jos hevonen rönää piilottelevaan routamonttuun? Mitä tapahtuu jos suihkuhävittäjät lentävät juuri yli kun olen nousemassa satulaan?

Mikäli postauksista on apua edes yhdelle samaisista pakkoajatuksista kärsivälle, on blogi täyttänyt tarkoituksensa.

Art, anyone?

Hieman kutkuttaisi myös julkaista hevostaidetta, mutta en tiedä että mihin väliin sitä tyrkkisin. Se vain sopisi niiiiiiin hyvin teemaan, ja tahtoisin saada kuvia näytille muuallakin kuin IG:n taidetileille. Ehkä pitää katsoa hieman myöhemmin tätä asianlaitaa.

Hevosten koulutusta, kuulumisia jne. en sen sijaan ainakaan nyt halua lähteä blogiin kirjaamaan, sen kun voin tehdä paljon näppärämmin Instagramiin. Ehkä suuret edistysaskeleet tai takapakit voin käydä läpi, samoin mikäli tunnen että tilanteen läpikäymisestä voisi olla muille hyötyä. En usko että ketään kuitenkaan lähtökohtaisesti kiinnostaa lukea sivua täynnä kuulumisia, sellaisten blogien aikakausi taitaa olla jo ohi? Mikäli olen väärässä niin korjatkaa toki mieluusti kommenttiboksiin! Olen ollut pitkään pimennossa, enkä tiedä miten nykytrendit kulkevat.

Tämä on oikeasti uusi alku

Jätän kaikki 2015-2019 postaukseni luettaviksi, mutta tahdon erittäin painokkaasti muistuttaa, että tekstit eivät välttämättä kuvaa millään tavalla nykyisiä mielipiteitäni tai tietojani. Esimerkiksi apuohjista kirjoittaessani löysin vielä hetkiä jolloin niitä voi käyttää ratsukoulutuksessa, mutta nyt edettyäni pidemmälle akateemisen ratsastustaiteen polullani voin sanoa että ei sellaisia tilanteita ole jossa tervettä hevosta tarvitsisi taitavan kouluttajan apuohjilla tai juoksutusjärjestelmillä mitenkään muotoilla. 

Luettehan siis tätä postausta edeltäviä merkintöjä pienellä suodattimella. Pihatosta ja loimituksesta olen edelleen samaa mieltä, mutta varsinkin ratsun koulutukseen ja hevosten käsittelyyn liittyvät näkökulmat ja mielipiteet ovat muuttuneet jonkin verran. 

Kiitos kaikille jotka kannustivat aloittamaan kirjoittamisen uudelleen! Katsotaan mihin tämä polku vie. 

Jaksoit lukea jaarittelujani tänne saakka? Ota tästä palkintona maailman sievimmät nappisilmät, sponsored by Merlot. :)