Avotaivutus - miksi, miten ja milloin

Yksikään peruskouluratsastusliike ei ole ole vain itseään varten. Ne eivät ole temppuja joita opetetaan hevoselle, vaan jokainen liike vahvistaa hevosta tietyllä tavalla. Niitä siis tarvitsevat kaikki muutkin kuin pelkästään kouluratsastajat. Mottonani on että hevonen ei ole kouluratsastusta varten, vaan kouluratsastus on hevosta varten. Oli sitten askellaji- este- tai maastoratsastaja, tarvitsee hän perustaidot hevosen hallintaan ja siihen miten hevonen saadaan kantamaan paino niin ettei ratsastaja selässä vahingoita ratsua siellä istuessaan. Siksi ajattelin selittää omia näkemyksiäni siitä, miksi, milloin ja miten kouluratsastusliikkeet ovat hyödyksi ja miten niitä käytetään.

Tekstin alareunassa olevasta lähdeluettelosta löydät muutamia hyödyllisiä sivuja, jotka selittävät liikkeen mekaniikkaa tarkemmin. Minä koitan antaa vain kevyen, innoittavan pintaraapaisun. :)

Avotaivutus (shoulder-in) on minusta yksi tärkeimmistä liikkeistä, se on koko ratsastuksen kulmakivi. Avotaivutuksessa hevonen astuu sisätakajalallaan kohti painopistettään, ollen tasaisen taipuneena jokaisesta rungon kohdastaan. Avotaivutus venyttää ulkopuolta ja vahvistaa sisäpuolta, se opettaa hevosta kantamaan itseään oikein päin, lisää tasapainoa ja keventää edestä.

Avotaivutuksen kehitti ranskalainen Antoine de Pluvinel 1500-luvun loppupuolella. Liikkeen voi suorittaa niin kaarevalla kuin suorallakin uralla, kaikissa perusaskellajeissa ja jokaisessa tempossa sekä passagessa että piaffessa.

Kun hevonen osaa maasta käsin muuttaa asetusta kättäni seuraamalla, opetan seuraavaksi kapsonin avulla hänet tekemään avotaivutusta ensin kaarevalla uralla ja sitten suoralla. Vasta kun hevonen kantaa itsensä maasta käsin ja osaa ottaa painoa enemmän taakse pyynnöstäni (yleensä pyydän äänellä tai osoitan raipalla sisätakajalkaa), nousen selkään. Avotaivutuksen avulla remontti oppii sekä kuuntelemaan apuja että oikean, pyöreän muodon. Kun hevosta jaksaa harjoittaa kuukausia, tulee hänestä notkea ja kevyt.
Ironisesti avotaivutusten avulla saa vinosta hevosesta suoran, kun hän oppii kantamaan itseään ja yhtäläisesti kumpaankin suuntaan taivuteltuna myös huonompi puoli vahvistuu.

Ennen avotaivutusta on helppo opettaa hevonen ensin johtamaan lavallaan sisäänpäin asettuneena. Sen onnistuessa taivutus on iisiä ottaa mukaan. Avotaivutuksesta päästäänkin sitten etenemään vasta- ja sulkutaivutuksien kautta kohti piruetteja.

Avotaivutuksessa hevonen liikkuu ihanteellisesti kolmella uralla: ulkoetu- ja sisätakajalka ovat samalla uralla. Harjoitellessa ei maailma kuitenkaan kaadu jos välillä taivutus on vain kahdella uralla, tai lipsahtaisi neljään: tärkeintä on että taivutus on yhtäläinen jokaisesta taivutuspisteestä ja että hevonen voi tasapainoisesti astua sisätakajalalla kohti painopistettään.

Yleisin ratsastajan virhe avotaivutuksessa on taivuttaa hevosta sisäohjalla. Ohja voi auttaa hevosta löytämään asetuksen, mutta sillä ei saisi missään vaiheessa vetää. Katse on menosuuntaan painopisteen kanssa samalla kun hevonen pyydetään asettumaan sisälonkan ympärille. Pohkeet ja ohja auttavat mikäli tarvitsee, mutta hyvin koulutettu hevonen ja osaava ratsastaja pärjäävät kun tuntuma pysyy tasaisena ja jalat paikoillaan. Jos avotaivutuksessa joutuu aina harjoittelusta huolimatta käyttämään pohjetta sen ylläpitämiseen tai ohjaa suunnan/asetuksen säätelyyn, on jokin mennyt koulutuksessa pieleen.

Yritin piirtää mahdollisimman selkeästi, toivottavasti saatte kiinni mitä ajan tuherruksella takaa. :D

1. Oikeaoppinen avotaivutus. Hevonen on tasaisesti taipunut ja astuu kohti painopistettä, keskelle runkoa.
2. Hevonen astuu liikaa sivuun, ns. yli. Avotaivutuksen hyödyt karsiutuvat hevosen tasapainon mennessä ja lähtiessä "vyörymään" ulospäin. Varsinkin ympyrällä tämä käy vähän liiankin helposti, ja sitä voi olla välillä vaikea huomata itse selästä käsin. Avustajat ja peilit ovat kultaa.
3. Hevonen työntää itseään eteenpäin sen sijaan että astuisi alle. Avotaivutuksessa tämä näkyy rungon vääntymisenä s-muotoon. Ongelmaa voi korjata muistuttamalla sisäpohkeella aina sisätakajalan noustessa, tai osoittamalla jalkaa raipalla mikäli hevonen on oppinut mitä se tarkoittaa.
4. Hevonen on taipunut vain edestä, sen runko kulkee yhä suoraa uraa. Tämä liike (shoulder-fore) edeltää usein avotaivutusten opettelua.