He wihansa vallan nayttawi

Hevoset ovat siitä kiva harrastus, ammatti ja elämäntapa, että se yhdistää monenlaista väkeä. Mikä muu toisi yhteen kaiken ikäiset miehet ja naiset kansallisuuteen, seksuaalisuuteen, uskontoon, poliittiseen kantaan jne. katsomatta? Samalla tunnilla samalla tasolla voivat olla 10-vuotias tyttö, 30-vuotias mies ja 60-vuotias nainen.

Kisakatsomo

Hevospiirit ovat mututuntumalla varsin suvaitsevaisia. Miksi siis piirit tuntuvat kuitenkin olevan läpimätiä? Naamakkain ollaan mielin kielin mutta selän takana supistaan ja jupistaan. Ihmisiä mustamaalataan ja puhtaasti vain haukutaan, yleensä verkossa anonyyminä mutta myös omissa kuppikunnissa, joita niitäkin on kuin sieniä sateella. "Sä käyt sillä tallilla niin et voi käydä tällä". Tsempataan muita oman kuvan kiillottamiseksi, mutta silti sivusta arvostellaan ja tuomitaan muiden suorituksia ja tekoja, taustoihin totta kai perehtymättä. Milloin viimeksi olet pikkukisoissa antanut aplodeja muille kuin omille tutuillesi?

Tähän ei kai ole mitään yhtä ainoaa syytä. Itse olen tuttujeni kanssa päätynyt pakinoissamme seuraaviin:

1. Pahansuopa kateus. Jos on toiselle kateellinen niin on helppo yrittää vähätellä sen aihetta jotta voisi peitellä omia tunteitaan ja vaikuttaa paremmalta. Mielestäsi tallikaverisi on kyvykkäämpi ratsastaja kuin sinä; "No helppohan ruusukkeita on vetää kun on tommonen automaatti alla, ei tartte itse osata mitään kun hevonen tekee kaiken..." Pieni ns. valkoinen kateus sen sijaan ei ole pahasta, se vie vain eteenpäin: "Onpas hyvä ratsastaja, voi kun osaisin itsekin noin..." Itse törmään usein päässäni tähän ajatukseen, mikä saa minut vain harjoittelemaan ahkerammin ollakseni parempi tai edes yhtä hyvä kuin toinen. Kun kateudesta voi puhua sen omalla nimellä vaikka jopa kohteelle itselleen, ollaan minusta todella hyvillä vesillä. Koska kaikkihan me ollaan joskus kateellisia... sen seuraukset riippuvat vain asenteistamme! Puhu toisista miten itse tahtoisit itsestäsi puhuttavan.

Tapoja ja tyylejä riittää, mutta meitä kaikkia
yhdistää silti rakkaus hevosiin. Pidetään
siitä kiinni.

2. Näkemyserot. Niin monta kuin on ihmisiäkin, on myös erilaisia tapoja ja näkemyksiä hevosten ja niiden koulutuksen suhteen. Koulukuntia on laidasta laitaan armottomasta sotilaskurista vapaaseen hippielämään, joten valitse nyt niistä sitten joku... Parhaimmassa tapauksessa henkilö ei ole tiukasti vain yhden koulukunnan kannattaja, vaan mielensä avoimena pitäen noukkii palettiinsa oppeja sieltä täältä, mikä tuntuu itselleen ja hevoselleen parhaimmin sopivalta. Tuntuu että monesti vahvasti yhteen kuntaan painottuneet ihmiset ovat myös jyrkimmin tuomitsemassa muiden menettelytavat — he tahtovat pysyä visusti omassa laatikossaan eivätkä tahdo vahingossakaan joutua kurkkaamaan sen ulkopuolelle. Todellisuudessa harva asia on 100% oikein tai väärin: mustan ja valkoisen välissä on pitkä skaala harmaan eri sävyjä. Minun mielipiteeni on että niin kauan kuin ketään ei satuteta, saa jokainen tehdä tyylillään. Mielipideasioista voi aina keskustella, kunhan muistaa tuomitsemisen ja/tai negatiivisen asenteen sijaan pitää itsensä avoimena uudelle ja kysellä paljon miksi juuri tämä on hänen mielestään oikea tapa. Parhaimmassa tapauksessa opitte molemmat paljon uutta! Älä näe vierautta uhkana vaan tilaisuutena tulla itse viisaammaksi.

3. Hevoset ovat monille hyvin tärkeitä, ja niihin liittyy voimakkaita tunteita. Kun puhutaan hevosen hyvinvoinnista, jotkut ovat niin kovasti hevosten oikeuksien ja voinnin puolella että sokeutuvat realiteeteille. Esimerkkinä Tyyppi A on yleensä aina pitänyt kiinni kengitysväleistä, mutta nyt hänen luottokengittäjänsä sairastui ja kaiken muun häslingin vuoksi toinen saapui usean viikon myöhässä. Tässä välin tyyppi B oli nähnyt hevosen kuluneet kengät ja venähtäneet kaviot, alkaen heti puhumaan kylillä miten A ei huolehdi kavioista, herranjumala, pitäähän kengityksestä nyt huolehtia kun hevosparka ei voi tehdä sitä itse!!!1!11! Ja tietenkään A ei saa suoraan B:ltä kysymystä kavioista, ehei, vaan saa myöhemmin kuulla kiertelevät ja mahdollisesti paisuneet juorut. Juorut, joiden todellista taustaa ei kukaan ole viitsinyt edes miettiä, saatika selvittää.

Toisia on aina helppo syyllistää, mutta nyt katse peiliin. Kun jokainen pysähtyisi miettimään, onko kohdellut muita kuin itsekin tahtoisi tulla kohdelluksi, olisi maailma reilumpi ja mukavempi paikka elää. Jos tämä bloggaus sai edes yhden ihmisen katkaisemaan pahan kierteen ja ajattelemaan muidenkin kuin itsensä tunteita, niin kiitos — tehtäväni on suoritettu. :-)