keskiviikko 2. elokuuta 2017

Nuoren hevosen kanssa: Asenne

Aluksi suunnittelin kirjoittavani nuoren hevosen (ratsu)koulutuksesta, mutta kun jaottelin aihealueita, tajusin millaisen romaanin joutuisin kirjoittamaan. Tuntui siis kaikin puolin viisaammalta tehdä yhden jättimäisen postauksen — jota kukaan ei varmasti jaksaisi edes lukea läpi — sijaan pienempien postauksien sarja.

En tiedä montako osaa sarjaan tulee, mutta ennen kuin aloitammekaan mistään ratsukoulutuksesta tms. puhumisesta, esittelen näkökulmani siihen miten asenne eroaa nuoren hevosen kanssa verrattuna aikuiseen, koulutettuun hevoseen.

Koska nuorikolle ei ole kukaan vielä kertonut miten ihmisten kanssa ollaan, tai jos onkin niin kertausta vaaditaan vielä tusinoittain sen jäädäkseen päähän, toimii se suoraan miten parhaalta tuntuu. Kaikkien hevosten kanssa toki voi sattua ja tapahtua, mutta varsinkin vielä oppi-ikäisen kanssa kaikenlainen äksöni on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ihmiseltä vaaditaan siis kykyä sietää takapakkeja: hän ei saa lannistua, vaan ymmärtää että ne kuuluvat prosessiin, eikä ajatella olevansa jotenkin huono — nekin jotka luulevat tekevänsä kaiken oikein, tekevät satavarmasti vähintään tietämättään kämmejä. Tilanteista täytyisi ennemminkin kaivaa esiin sen opillinen puoli, molemmille: esimerkiksi koulutettavan säikähtäessä heiluvia jalustimia ihmisen on on vain pidettävä omat kierrokset matalana, ja vaikka toinen lähtisi millaiseen pukkilaukkaan tahansa niin hermostua ei saa. Kun oppilas huomaa ettei kouluttajan kierrokset nouse tilanteesta, sen päässä alkaa raksuttamaan ettei siinä ehkä sittenkään ole mitään pelättävää. Ihminen oppii joutuessaan miettimään, miten esittelisi jalustimet vieläkin hienotunteisemmin, lyhyemmin askelin, niin ettei vastaavaa kohtausta jatkossa enää pääsisi syntymään.

Hevosten kanssa on tietenkin aina oltava napakka ja selvärajainen, mutta nuorten hevosten kanssa vaatimustasoa on hyvä joissakin asioissa hieman madaltaa. Tietenkään minkäänlaista hillumista ja ihmiselle uhoamista ei tule sallia, mutta aivan eri asia on esimerkiksi kauanko remontilta kannattaa pyytää ehdotonta keskittymistä, tai nostaako se ravin sinun pyytäessä sitä maiskuttaen reippaampaan käyntiin. Toki jouston määrää täytyy säädellä hevosen tempperamentin ja osaamisenkin mukaan: tarvitaan siis suhteellisuudentajua. Roomaa ei rakennettu päivässä.

Ja vaikkei tämä varsinaisesti asenteeseen liitykään, niin varsinkin kouluttaessa nuorta hevosta pitää ihmiseltä löytyä tietotaitoa tai luotettava, osaava mentori. Tosin totta on että kouluttamaan ei opi muuten kuin sitä tekemällä, joten onko henkilöllä tarpeeksi taitoa muotoilemaan varsasta noheva, koulutettu aikuinen, se on hänen itsensä päätettävä. Rohkea rokan syö! ;)

Millaista asennetta sinusta nuorten, varsinkin peruskoulutettavien, kanssa tarvitsee? Miksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki viestit tarkastetaan ennen julkaisemista. Toisia parjaavia, mustamaalaavia tai muulla tavoin huonolla maulla kirjoitetut viestit eivät ymmärrettävästi pääse roskista pidemmälle — kirjoitathan kuten itsellesikin tahtoisit kirjoitettavan. :-)

Historiallisen ratsastuksen SM 2018 (kuvapläjäys)

⚔ Viikinkiratsun skill at arms-korkkaus! En mieluusti kirjoittaisi blogiin mitään henkilökohtaisia tai suoranaisesti omasta elämästäni ...